Keskuksen uuden rakennuksen avajaiset

Maanantaina vietettiin Kekellä Välivainiolla sen pihapiiriin valmistuneen uuden talon avajaisia.

Sateen uhkasta huolimatta tunnelma oli iloinen, sillä piha oli valmistunut siistiin kuntoon, ja uuden rakennuksen edustan tuoreet kukka-asetelmat ja puuveistokset viestittivät alkavan kesän tuntua.

Päivän aikana Oululaisilla oli mahdollisuus tutustua keskuksen tiloihin ja toimintaan. Pihalla tarjoiltiin paistokojussa makkaraa, ja uudessa talossa sijaitsevalla Puolivälinkankaan asukastuvalla oli mahdollisuus kahvitella pajoissa kiertelyn lomassa. Keskuksessahan on tarjolla useita palveluja pyöräpajan korjauspalveluista kalusteverhoiluun ja viherrakentamiseen.


Myös kaupunkiviljelyyn, keskuksen uuteen painoalaan, oli mahdollista tutustua

Useampi sata henkilöä olikin varannut aikaa vierailuun, tapahtumasta oli viestitetty lähialueille jaetussa Sorvarilehden tämän kevään julkaisussa. Avajaisten juhlavieraina olivat Sirpa Pietikäinen ja Tytti Tuppurainen. Heille vierailu ei ollut ensimmäinen, vaan he ovat olleet vakiovieraita vuosien varrella ja ovat voineet seurata keskuksen kehittymistä alkuaikojen vanhasta kylmästä varikosta nykyiseen kolmen talon ryhmään. He ovat olleet osaltaan vaikuttamassa keskuksen työhön kestävän kehityksen edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. 


Päivän keskiössä oli klo 15 alkanut asukastuvalla pidetty juhlaseminaari

Aluksi Yritetään yhdessä ry:n puheenjohtaja Ilkka Timonen ja edellinen puheenjohtaja Tiina Sauvola kertasivat aluksi keskuksen 30 vuoden taivalta. Alussa yhdistys oli nimeltään Parasta lapsille Oulun osasto ja talkootoiminta alkoi jätepaperin ja kartongin kierrätyksellä. Pian mukaan tuli idea työllistämisestä ja yhteistyö Oulun kaupungin ja TE-toimiston kanssa sai alkunsa.

Sirpa Pietikäinen toi esityksessään viestiä EU-lähtöisen rahoituksen mahdollisuuksista ja yleisesti siitä, millaisin ehdoin yleishyödylliset työllistävät yhdistykset voivat tukeutua rahoituksessaan julkisiin tukimuotoihin. Lainsäädäntöä ollaan EU:ssa muuttamassa näiltä osin ja eri maissa on suuria eroja tukipolitiikassa ja käytännöissä. Tukien tulisi edistää innovatiivista, ekologista ja työllistävää toimintaa, kuitenkin niin, ettei palvelutuotanto synnyttäisi merkittävää markkinahäiriöitä.

Pietikäisen mukaan on tärkeää huomata, että monin osin ei ole kyse markkinatoiminnasta, tietyille palveluille ei ole markkinoita, eivätkä tuet näin vääristä kilpailua. Sosiaaliset mittarit toiminnan arvioinnissa tulevat korostumaan, yhdistystoiminta voi osaltaan estää tuloerojen ja sosiaalisen epätasa-arvon kasvua, ja Euroopan sosiaalirahastolla on tässä selkeitä tavoitteita. Nykyisin on tavallista, että ihmiset kohtaavat ongelmia jossakin elämänsä vaiheessa, työllistymisvaikeuksia kohtaavien erityisryhmien rajat ovat vaihtelevia. Erityiselle tuelle koulutuksessa ja työhön kiinni pääsemisessä on kasvavaa tarvetta rakennemuutoksen edetessä.
Pietikäisen mukaan Suomessa on EU:n tavoitteiden vastaisesti asetettu yleishyödyllisille palveluille kilpailutusvaatimus. Julkisten tahojen on kilpailutettava palvelu kuin palvelu ja vielä valittava halvimman hinnan tarjoaja. Tämä on kuitenkin virhetulkinta, sillä jokainen maa saa itse päättää, miten se kilpailuttaa yleishyödyllisiä palveluita.

Pietikäisen ohje työllistäville yhdistyksille on, että EU:n virkamiehiin kannattaa olla yhteydessä jo kehityshankkeen alkuvaiheessa, ja matkustamiseen Brysseliin voi saada rajattua tukea. Hankkeen kuvaukset tulee ”kääntää” EU-kielelle, eli tietyt muotoseikat ja tyyli ovat tärkeitä, jotta hankkeen kuvaus tuli ymmärretyksi ja olisi EU:n tavoitteiden mukainen. EU:n uudistunut hankelaki tuo selvyyttä tilanteeseen, kunhan kotimainen hankintalaki valmistellaan huolella, ilman ylitulkintaa. Jatkossa pelkällä hinnalla ei tule kilpailuttaa, vaan on tarkkailtava kokonaistaloudellista etua, sosiaalikriteerit tulevat tärkeiksi. Uusi direktiivi jättää sosiaalipalveluiden kilpailuttamisen selkeästi jäsenvaltioiden päätettäväksi. Pietikäinen totesi lopuksi Kestävän kehityksen keskuksen olleen edelläkävijä työllistäjänä, koulutuksen tarjoajana ja ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittäjänä.

Markku Pirinen Caritas Lääkärit Oy:stä esitteli vahvan näkemyksen työllistämisen ja ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Työ tuo säännöllisen elämänrytmin ja on monin eri tavoin oleellisen tärkeä syrjäytymisen ehkäisyssä. Työhön liittyvä opiskelu ja osaamisen karttuminen vahvista itsetuntoa, työhön liittyvä fyysisyys pitää yllä aerobista toimintakykyä. Työ sosiaalistaa, luo ystävyyssuhteita, luo arkista turvaverkostoa ja antaa elämälle merkitystä. Työn tekeminen vähentää aikaa ”pahan teosta” (itselleen ja/tai muille ja/tai yhteisölle). Tämä näkemys sai aikaan hyväksyvää nyökyttelyä yleisössä: työtöntä ja syrjäytymisvaarassa olevaa tulee auttaa erityisillä aktiivisilla toimenpiteillä. Tarvitaan kontaktin ottajaa, osaamisen sparraajaa, työkyvyn sparraajaa, työkyvyn ylläpitäjää ja työllistäviä paikallisia yrittäjiä.

Liian tiukoista taloudellisen toiminnan säännöistä ja byrokratiasta tulisi luopua, helpoiten yhteiskunnan rattaisiin näet joutuu vähiten koulutettu osa väestöä. Jokaista lainsäätäjää kohti pitäisi palkata kaksi lain purkajaa. Työn arvostusta pitäisi korostaa yhteiskunnassa, kouluissa voitaisiin opettaa työtä jo alaluokilta asti, olisi hyvä vierailla eri työpaikoissa. Terveydenhoitoa tulisi ratkaisevasti parantaa tasa-arvoisempaan suuntaan niin, ettei työttömyys tai osatyöllistyminen huonontaisi sitä. Tulisi tutkia, että voisiko sairasloman palkka olla kansalaispalkkaa korotettuna tehdyillä työpäivillä, ei kertyneillä ansiotuloilla.

Tytti Tuppurainen kertoi esityksessään miten jo nuorella iällä tuli mukaan keskuksen toimintaan, ja oli mukana vaikuttamassa, kun kaupungin kanssa neuvoteltiin kierrätyksen toteutustavoista. Silloisen yhdistyksen aktiivijoukko pääsi jopa vaikuttamaan silloin valmistelussa olleen kierrätystä koskevaan kansalliseen lakiin; ympäristöministeri kutsuttiin Ouluun tutustumaan heidän aloittamaansa paperin ja muun tavaran kierrätykseen. Uutta näkemystä siitä, ettei jäte ole arvotonta kaatopaikalle dumpattavaa roskaa, vaan raaka-ainetta uusiotuotteisiin tai viime kädessä energian tuotantoon, saatiin merkittävästi edistettyä.

Tuppurainen korosti välityömarkkinoiden merkitystä työn syrjään kiinni pääsemisessä. Työttömyyskauden jälkeen on aluksi hyvä olla hommia, joilla päästään taas kiinni normaaliin arkeen. Ajatus on tarjota sekä sosiaalista tukea että palkkaa toimeentulon tueksi. Välityömarkkinoista vastaavat ennen kaikkea yhdistykset ja kolmas sektori.

Tuppurainen onnitteli Kestävän kehityksen keskusta onnistumisesta tällä saralla. Työpaikkoja on luotu vuosien ajan kierrätykseen, kiinteistönhoitoon ja työpajatoimintaan hyvällä menestyksellä. Kuntien velvollisuuksiin tulee kuulua tällaisen toiminnan tukeminen. Jokainen töissä oleva henkilö on voitto yhteiskunnalle, puhumattakaan siitä, mitä työyhteisöön kuuluminen inhimillisellä tasolla merkitsee.
Tuppurainen ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvan suojaosuuden lisäksi pian otetaan käyttöön asumistuen suojaosa. Tämän uudistuksen jälkeen 400 euroa ansiotuloa tuensaajaa kohti kuussa jätetään huomioon ottamatta asumistuen tuloharkinnassa puolen vuoden ajan työllistymisestä. Juhlapuhujien viestit voi lukea myös uudesta Sorvari-lehdestä.

Seminaarin lopuksi käytiin läpi mahdollisuutta perustaa uusi, aiempaa suurempi ESR-hanke palkkatuella työllistämiseen Oulun ja lähikuntien alueelle. Hankkeen ytimenä on koota yhteen laaja yhteistyöryhmä eri toimijoista: Oulun alueen kunnat, työllistävät yhdistykset, alueen pk-yritykset ja paikallinen TE-toimisto. Uutena ideana on tutkia, voisivatko paikalliset yrittäjäjärjestöt olla jollakin tavoin mukana hankkeen suunnittelussa ja jopa toteutuksessa. Tässä korostuisi se, että yksityiset yritykset ovat oleellisia hankkeelle työllistäjinä ja uuden pysyvän työvoiman etsijöinä. Yrittäjien järjestö voisi mahdollisesti olla mukana koordinoimassa eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Työterveyskäytäntöjen kehittäminen todettiin yhdeksi mahdolliseksi aiheeksi suunnitellussa hankkeessa. Vaikka uusia säädöksiä koskien työttömien terveydenhoitoa on saatu voimaan, näiden juurruttaminen käytäntöön on alkuvaiheessaan. Hankkeen kokemuksia odotetaan voitavan hyödyntää laajemminkin.

Aiempaa merkittävämpi vaikutus työllistämisessä ja yritystoiminnan tukemisessa saadaan aikaan totuttua kiinteämmällä yhteistyöllä. Eri tahojen osaaminen yhdistetään niin, että saadaan aikaan laadukas hanke, jolle voidaan odottaa tukea Euroopan sosiaalirahastosta. EU-kansanedustajilta odotetaan saatavan ohjausta siihen, miten hanketta esitellään parhaalla tavalla kotimaisille ja EU-tason virkamiehille.